Jukka Tujulan sivusto: Liikunnallisia harrastuksiani

Liikunnallisia harrastuksiani

Judo

Tärkein nuoruuden harrastukseni oli judo. Meido-Kan ry:n jäsen olin 1973-2004. Aloittaessani junioriharjoituksia vetivät huippujudokat Heikki Lähteenkorva ja Jorma Kivinen, jotka saivat perustekniikan ajettua jokaisen junnun päähän niin tehokkaasti, ettei ole tarvinnut sen jälkeen kysellä miten tekniikat tehdään.

Kivisen Joken vetämät edustusvalmennusryhmän leirit Vierumäen urheiluopistolla jäivät lähtemättömästi mieleeni. Sunnuntaiaamun kello kuuden mattorandorit tuskallisen kipeillä lihaksilla ja voimistelusalin kivikovat olkitatamit. Treeni oli todella kovaa, mutta siksi ne olivatkin sellaisia hienoja kokemuksia, joita harva pääsee kokemaan.

Ensimmäiset 10 vuotta harrastin judoa kilpailumielessä. Parhaina saavutuksina neljä mitalia nuorten SM-kilpailuista. Alkeiskursseja olen vetänyt sen jälkeen sekä aikuisille että lapsille, mutta oma harjoittelu on valitettavasti jäänyt jo aikoja sitten. Vyöarvoni on 1.dan. Tokui-wazani (mieli tekniikkani) on morote-seoi-nage, joka tuhansien toistojen ansiosta on piirtynyt mieleeni parhaiten kaikista asioista: oman nimeni voin ehkä unohtaa, mutta seoi-nagea en koskaan. Vuosina 1983-1998 hoidin Meido-Kanin rahaliikennettä ja kirjanpitoa. Yli kymmenen vuotta olin myös seuran hallituksessa talouspäällikkönä. Seuran kotisivut olivat vastuullani 1998-2004.

Judoon liittyvä kirjoitukseni

Retkeily

Retkeily harrastukseni alkoi vuonna 1975, jolloin teimme kaverini Harrin kanssa pyöräretken (R-75) Helsingistä Kilpisjärvelle. Vuosina 1977 ja 1978 olivat vuorossa Saariselälle suuntautuneet eräretket (ER-77 ja ER-78). Useiden toteutumattomien retkisuunnitelmien jälkeen vasta kesällä 2000 suoritin perheeni kanssa seuraavan eräretken.

Retkiin kuuluu tärkeänä osana niiden suunnittelu. Varsinkin 70-luvun eräretkien suunnittelu oli monta viikonloppua kestänyt tapahtuma: Olimme Harrin kanssa vanhempieni mökillä ja Saariselän kartat oli levitettynä lattialle. Toinen luki öljylampun valossa ääneen Lumikurua - tai jotain muuta Kullervo Kemppisen kirjaa - ja toinen seurasi kartalta. Kirjoissa mainittiin tarunhohtoinen Vongoiva, jonne "jalkasi eivät jaksa, evääsi eivät riitä". Sinne oli päästävä.

R-75 alkoi Helsingistä 4.6.1975 ja Kilpisjärvelle saavuimme 25.6. Meillä oli retkipyörät ja "tyylikkäät" siniset frotee huppariasut. Matka oli suuri seikkailu ja meille molemmille Lapin innostuksen alku. Jyväskylän ja Kilpisjärven välillä kaikilla huoltoasemilla tuli vedettyä limu ja pitkä viineri. Pyöräily kilometrejä tuli yhteensä 1260.

ER-77 alkoi Kakslauttasesta 25.7.1977. Yöpymispaikat olivat Kopsuslampi, Luirojärvi (josta nousu ilman rinkkoja Sokostille), Kaavitsaoja ja Rautulampi, josta takaisin Kakslauttaseen. Ensimmäinen päivämatka alkoi kello 22 ja yön aikana onnistuimme hukkaamaan vanhan tykkitien kello 23:n ja 4:n väliseksi ajaksi (ns. viiden tunnin lisälenkki). Niinpä elämämme ensimmäisen eräretken ensimmäinen päivämatka kesti 13 ja puoli tuntia ja oli pituudeltaan noin 35 kilometriä. Rasitusta kuvaa parhaiten se, että Kopsuslammella nukuimme 16 tuntia kahdessa jaksossa, joiden välissä valmistimme aterian. Koko viiden päivän retken keskimääräiseksi päivämatkaksi tuli noin 23 kilometriä.

ER-78 alkoi Kiilopään Eräkeskukselta 3.8.1978. Tällä kertaa tavoitteena oli tehdä kovin reissu, mitä Saariselällä voi tehdä, eli käydä Vongoivalla. Yöpymispaikat olivat Rautulampi, Lupukkapään juuri, Muorravaarakan latva, Sihvetinlakopää, Lumikuru ja Lankojärvi, josta tienvarteen Kakslauttaseen. Vongoivalla tuli käytyä ja päivämatkat olivat edellisen reissun tasoa. Poispäin tultaessa osuudella Lumikurusta Porttikosken kautta Lankojärvelle alkoi hommassa olla urheilun tuntua, kun painelimme kaksi suunniteltua päivämatkaa yhdessä päivässä. Vaelluspäiviä oli seitsemän, ja matkaa tehtiin yhteensä noin 160 kilometriä.

Vuoden 2000 eräretkestä kertoo alla mainittu artikkeli "Perhe eräretkellä".

Syyskuussa 2007 teimme vaimoni kanssa ruskamatkan Saariselälle.

Retkeilyyn liittyviä kuva-albumeita ja kirjoituksiani

Kalliokiipeily

Olen harrastanut kiipeilyä 90-luvun alusta. Viime vuosituhannella harjoittelin lähinnä Kauniaisten luolassa, Taivaskalliolla ja Pihlajamäessä. Muutama kerta kesässä tuli kiipeiltyä köyden kanssa Etelä-Suomessa, Rollarit ja Olhava yleisimpinä paikkoina, ja pari kertaa myös muissa Pohjoismaissa. Tällä vuosituhannella olen pari kertaa boulderoinut Vaasassa, mutta muuten harrastus on hiipunut. En ole kuitenkaan rensseleitä hukannut, joten jos sopiva kallio ilmestyy eteen niin mikä ettei...

Kalliokiipeilyyn liittyviä kirjoituksiani


Jukka Tujula jukka.tujula@mbnet.fi